Lastenlääketieteen käytäntö, riippumatta ammatillisesta kurinalaisuudesta, perustuu sanamuotoon, jonka mukaan lapset ovat yksilöllisiä ihmiskehityksen prosesseja eivätkä pienet aikuiset. Lastenlääketiede alkoi nousta lääketieteelliseksi erikoisalaksi myöhään 1800-luvulla vastauksena kasvavaan ymmärrykseen siitä, että lasten yleiset terveysongelmat eroavat aikuisväestöstä.